Nerkoonjärvi

Nerkoonjärvi

Nerkoonjärvi on Pirkanmaalla Kihniössä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Parkanonjärven alueeseen. Nerkoonjärvi on osa Nerkoonjärven valuma-aluetta. Se on Kihniön suurin ja Suomen 205. suurin järvi.

Maantietoa

Nerkoonjärven pituus on 8,4 kilometriä, leveys 4,6 kilometriä ja sen pinta-ala on 15,3 km². Se sijaitsee neljä kilometriä Kihniön kirkolta etelään. Nerkoojärven valuma-alueen pinta-aja on 162 km² ja siihen laskee useampi järvi tai lampi. Valuma-alueen järvisyys on 12%. Idästä siihen laskee 600 metriä pitkä Niskosjoki, joka on Niskoslammen, Launoslammen ja Aittoluoman valuma-alueen yhteinen laskujoki. Järveen laskee etelästä Haukkalampi ja Jänisjärvi omia laskuojia myöten.  Lisäksi Heinämaanlammen, Vähä Korpijärven, Iso Korpijärven, Jouttijärven, Vähä Jouttijärven, Aureen Korpijärven, Pikku Luppolammen ja Petäjälammen vedet laskevat Mäntysenluomaa pitkin. Eteläpäähän laskeva Hirvijoki on Hirvijärven, Vähä Hirvijärven, Iso Luppolammen ja Kirjaslammen laskujoki. Pohjoisesta laskee vielä pieni Pikku Palolampi Nerkoonjärven Pohjanlahteen. Kylmälahden luusuasta lähtee neljä kilometriä pitkä Nerkoonjärven oma laskujoki, Myllyjoki, joka laskee Tarsianjärven ja Syväjärven kautta Kankarinjärveen.

Järven yleisilme on pitkien niemien ja pitkien lahtien muovaamaa. Siitä on helposti osoitettavissa seitsemän järven selkää rikkovaa niemeä. Nämä ovat Kärkiniemi, Paloniemi, Helaanniemi, Kivelänniemi, Huutoniemi, Korpi- ja Jataniemi sekä Soininperällä Ruuhiniemi. Myös saaret rikkovat selän yhtenäisyyttä, vaikka saaria onkin vähän. Lounaispäässä ovat Kotasaari, Pikkusaari ja Tirrat, keskellä ovat Palosaari, Pienet Selkäsaaret, Iso Selkäsaari ja Selkäkari, sekä koillispäässä ovat vielä Kivelänkarit, Vehkasaari, Rinkulakari, Välikari ja Kovasensaari. Suojaisia lahtia muodostuu Viinamäenlahdesta, Rasinlahdesta, Haukilahdesta, Pohjanlahdesta, Myllyselän Sammallahdesta sekä lounaispäässä vielä Siltalahdesta.

Järven keskisyvyys on 3,7 metriä ja syvin kohta sijaitsee Helaanniemen edustalla, missä syvyyttä on 17 metriä.

Rantaviiva on 67 kilometriä pitkä, mihin sisältyy myös saarien rantaviivat. Rannalle ulottuvia peltoja on suhteellisen vähän. Niitä on Kärkikulmalla, Rasinkylällä ja Niskoksessa. Maatiloja on muutamia, mutta vapaa-ajan asuntoja runsaasti. Kihniön keskustasta lähteviä valtatietä 23 ja yhdystietä 3350 sekä niiltä haarautuvia yhdysteitä 13359 ja 13361 pitkin voi helposti kiertää koko järven melko läheltä rantaa.

Luonto

Vedenpinnankorkeus
Nerkoonjärven vedenpinnan korkeus on 142,70 metriä merenpinnan yläpuolella (N60+mpy). Käytännössä pinnankorkeus vakiintui, kun järven luusuaan Kylmälahden suulle rakennettiin pohjapato vuonna 2010. Sitä ennen vedenkorkeutta säädeltiin Myllyjoen Ylisenkoskella olleella lankkupadolla.

Vedenlaatu
Järven vesi on hapahkoa, runsashumuksista ja väriltään ruskeaa. Happamuusaste (pH) on keskimäärin 6,5. Humusta saapuu järveen Hirvijoen, Mäntysenluoman, Majaluoman, Launosluoman ja Aitoluoman kautta. Kesäkuukaisina veden fosforipitoisuus nousee 22 μg/l (mikrogrammaa litrassa) ja typpipitoisuus 590 μg/l. Nämä ravinnemäärät yhdessä veden lämpötilakerrostuneisuuden kanssa aiheuttaa syvänteissä happikatoa syksyn alussa ja talven lopulla. Veden käyttökelpoisuusluokitus on kuitenkin hyvä.

Kalasto
Nerkoonjärvestä tavataan 13 kalalajia. Lisäksi järvessä esiintyy jokirapua, joskin hyvin harvalukuisesti. Nerkoonjärvessä on ollut luontainen kuhakanta, joka hävisi järvestä 1960-luvulla. Kuhakanta saatiin palautettua järveen istutusten seurauksena 1990-luvulla. Kanta voimistui huomattavasti 2000-luvun alkupuolella. Nykyään järveen ei enää ole tehty säännöllisiä kuhaistutuksia, sillä luontainen lisääntyminen onnistuu hyvin, erityisesti lämpiminä kesinä. Nerkoonjärven muikkukanta sen sijaan on taantunut huomattavasti 1990-luvulta lähtien. Järven muikkukannan tilaa voidaan tällä hetkellä kuvata heikoksi. Siikaa on istutettu järveen ajoittain ja sitä saadaan parhaiten syksyisen verkkopyynnin yhteydessä.

Historiaa
Nerkoonjärven laskujokena toimivan Myllyjoen aikaisempi nimi oli ”Nerkoonjoki”. Vanhasta 1800-luvun Parkanon ja Kihniön pitäjänkartasta voi poimia lähihistoriaan liittyviä havaintoja. Länsirantojen taloja olivat tuolloin Vaivionlahti, Lahdentausta, Kärkelä, Viikeri ja Kirvesniemi. Etelärannalla sijaitsi Soisenlahti ja Korpiniemi. Järven itäpäässä sijaitsivat Hietanen, Jokela ja Viinamäki ja pohjoisessa oli lisäksi Kovanen.

Vuonna 1902 Malakias Soini ja hänen yhteistyökumppaninsa hakivat lupaa saada laskea Nerkoonjärven vedenpintaa. Asiassa ei kuitenkaan edetty, ennen kuin vuonna 1928, kun Nerkoonjärven veden laskemisyhtiö haki järvenlaskulle lupaa. Nyt lupa saatiin samana vuonna. Järven vedenpintaa laskettiin 1930–1940-lukujen vaihteessa. Järven luvanmukainen vedenpinnankorkeus 142,60 metriä merenpinnan yläpuolella (mpy) perustuu vuoden 1937 suunnitelmaan ja vuoden 1938 Vesistötoimikunnan antamaan päätökseen. Vedenpinnan korkeutta laskettiin silloin noin 70–80 senttimetriä. Rantaviiva on siirtynyt alavilla paikoilla 40–50 metriä.

Järvenlaskun seurauksia voi havaita vanhoista pitäjänkartoista. Eräät saaret maatuivat rantaan kiinni. Näitä olivat lounaispäässä Lahdenperällä Mertasaari, Paloniemessä Korteslahden niemi, Rasinkylällä Haikonsaari ja Helaanniemellä Helaansaari. Olemassa olleet saaret kasvoivat hieman. Näin kävi Isolle Selkäsaarelle, Palosaarelle, joka yhdistyi viereisen luodon kanssa ja Kotasaari, joka pinta-ala moninkertaistui. Sen eteläpuolella oleva Pikkusaari on järvenlaskun synnyttämä.